Abstract:
Perinteisesti Japanin rahoitusmarkkinat ovat olleet pankkikeskeiset.Valtion julkisten rahoituksenvälittäjien osallistuminen rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja varojen allokointiin on ollut mittavaa.Markkinarahoituksen rooli on jäänyt Japanissa heikoksi johtuen lainsäädännöstä.Vaikka Japanin rahoitusmarkkinoiden toiminnan kansainvälisyys on edennyt jo pitkälle, sen rakenteet nojaavat vielä vahvasti perinteisiin. Japanin rahoitusmarkkinoita on ryhdytty uudistamaan vuoden 1998 huhtikuussa aloitetun uudistusohjeman "Big Bangin" avulla. Perinteiden ja uudistusten päällekkäisyys on tehnyt Japanin rahoitusmarkkinoiden rakenteesta ja toiminnasta vaikeaselkoisen. Vaikeaselkoisuutta lisää saatavien tietojen epätasainen laatu ja heikko luotettavuus. Japanin pankkikriisi perustuu 1980-luvun lopusta peräisin oleviin ongelmaluottoihin.Kriisi on syventynyt, sillä pankkien erikoisasema on muuttumassa "Big Bangista" johtuen.Myös 1990-luvun heikko talouskasvu on syventänyt ongelmaa.Japanilaisilla pankeilla on varsin suuri rooli kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä ja Kaakkois-Aasian maiden kriisien odotetaan heikentävän japanilaispankkien tilannetta. Japanin pankkikriisin hoidossa on kyse suuresta operaatiosta, sillä talletussuojainstituutiolle (DIC) on suunnattu yhteensä 30 biljoonan jenin (noin 1200 miljardin markan) paketti pankkien tukemiseen.Paketti vastaa noin 5 % Japanin bruttokansantuotteesta. Japanilaisten pankkien ongelmat voivat vaikuttaa eri kanavien kautta länsimaihin.Välittymismekanismit riippuvat siitä onko kysymyksessä vakavaraisuus- vai maksuvalmiuskriisi.Mikäli japanilaiset pankit haluavat parantaa vakavaraisuuttaan, on todennäköistä, että pankit siirtyvät riskittömiin arvopapereihin, joiden paino on BIS:n vakavaraisuuslaskennassa pienempi kuin riskillisimpien arvopapereiden.Jos kyseessä ovat japanilaisten pankkien maksuvalmiusongelmat, pankit saattavat myydä likvidejä OECD-maiden arvopapereita, ellei keskuspankki tarjoa likviditeettiä.